Iltalypsyllä ja koirahuolia

Vuosi sitten mua jotenkin rupes kauheesti häiritsemään, etten ollut päässyt navettatöihin lapsuusajan jälkeen. Lapsena kylläkin taisin olla navetassa pääasiassa tiellä, en muista että me oltais saatu lypsää, en tosin koskaan kait edes kysynytkään! Saatiin kuitenkin mummolassa pyöriä siellä navetassa, harjata lehmiä, ajaa lehmiä laitumelle jne. ja se oli ihan parasta. Kaupunkilapsen taivas.

Mullahan on suoritettuna maatilatalouden perustunto (laaja hevosiin suuntautumis vaihtoehto), mutta omalla kohdallani lehmät kuitattiin yhdellä navettavierailulla. Myöhemmin se on harmittanut, silloin hevostytön mielestä lehmät oli niin tyhmiä ja haisi pahalta, eikä kiinnostanut pätkääkään.

Avauduin sitten tästä ongelmastani facebookissa, ja uskomatonta, että yksi tuttuni toivotti minut tervetulleeksi heidän tilalleen tutustumaan lehmien hoitoon. En olisi ikinä kehdannut itse tunkea kenenkään tontille!

Olin siellä viimetalvena kerran, ja viimeviikolla yht´äkkiä tuli mieleen että vieläköhän tarjous olisi voimassa! Oli se, ja tänään sitten olin iltalypsyllä.

Mä sain krapata paskaa, tökkiä lehmille lisää ruokaa, puhdistaa tissejä ennen lypsyä ja ilmeisesti viimeksi se sujui senverran taidokkaasti (köh köh) että tällä kertaa opettelin laittamaan lypsimiä kiinni.

Jännittävää, erilaista ja jotenkin taas niin hienoa. Seikkailua. Otin 20l maitoa, ja huomenna meillä on leipäjuustopäivä.

Ensiviikolla olis tarkoitus mennä aamunavettaa, että saisin olla paikalla kun lehmät päästetään ulkoilemaan, sitten on pakko muistaa myös ottaa kamera mukaan!

******

Sitten niitä vähemmän hauskoja juttuja. Mun poissaollessani Ronja oli saanut jonkun hämärän kohtauksen. Se oli ollut takapihalla ja kun mies meni päästämään sitä sisälle, se oli yht´äkkiä kaatunut maahan, sätkinyt maassa, noussut ylös, kaatunut uudestaan toiselle kyljelle, ja sen jälkeen noussut ylös ja ollut taas ihan normaali. Kohtaus kesti noin 10sekuntia.

Ronjalla on kerran ollut sellainen omituinen huojumis"kohtaus". Nostin sen sohvalta pystyyn kun ei itse noussut, eikä se meinannutkaan saada tasapainoa, mutta aika lievä se todellakin oli tälläiseen verrattuna.

Vestibulaarinen syndrooma vois olla yks vaihtoehto, mutta ehkä en nyt koita tehdä itse diagnoosia. Diagnosoin Paavolla joulun jälkeen kurkkutulehduksen ja sillä olikin keuhkokuume...onneks nyt sentään tajusin viedä sen lääkäriin!

Onhan Ronja pian 13v. joten periaatteessa sillä voi olla ihan mikä vaan. Ainahan sitä toivoo, että koirat eläis pitkän ja terveen elämän ja kuolis nukkuessaan. Jos nyt edes sitäkään toivon. Voi voi, tällästä se on. Toissapäivänä se kaahas pikkulikkojen kanssa ihan puolipölhönä jäällä ja oli ihan elämänsä kunnossa. Silloin tuntui, että se elää satavuotiaaksi, ja nyt taas havahtuu siihen, että jokaisesta yhteisestä päivästä saa olla kiitollinen.

     Mummo mummotyynyllä