keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kaapin entisöinti osa 1.

Olen monen monta vuotta raahannut kotiin tavaraa ja hokenut, että sitten joskus entisöin nämä ja sitten joskus. Pikkuhiljaa havahduin siihen, että me ensinnäkin hukutaan noihin projektihuonekaluihin jos en saa tehtyä niille mitään. Ja mitä järkeä niitä on kasata varastoon sillä ajatukselle, että sitten joskus.

Olen nyt kaksi talvea käynyt kansalaisopiston puutyöryhmässä, ja parempaa ryhmää kuin tuo meidän ryhmä ei voisi kyllä olla! Opettaja on hyvin rento vanhempi mies, juttu lentää, ja valmistakin tulee, ainakin jollain... Parasta on se, että sinne voi mennä vain viettämään aikaa. Monesti olen mennyt sillä asenteella, että jos ei huvita tehdä mitään, menen sinne juomaan kahvia. Sekin on ihan OK, myös opettajasta.

Porukka on pitänyt pikkujouluja, kevätjuhlia, kerännyt rahaa linnunpönttökökällä jne. Ei siihen tarvita mitään toimikuntia, suuria puitteita eikä mitään väkinäistä järjestelyä. Pidän myös siitä, että päätettiin nostaa kahvimaksu, ja ylimääräiset rahat lahjoitetaan lastensairaala-projektiin. Harvoin missään harrastusryhmissä on näin hyvää yhteishenkeä. Pohjalainen sanoo tukevaa v*ttuilua huudatukseksi. Ja sitä täällä ryhmässä harrastetaan! :)

Yhden vanhan astiakaapin olen jo entisöinyt, ja nyt työnalla on n. 50-luvulta oleva keittiön kaappi. 
Olen saanut sen miehen mumman siskolta, joka on ostanut kaapin 70-luvulla työkaveriltaan. Tarkoitus on tehdä tästä kenkä/romukaappi eteiseen, mutta voi olla, että se päätyy seilaamaan huoneesta toiseen kuten muutkin huonekalut meillä...


         Kaappi alkuperäisessä kuosissa. Kaappi on maalattu ainakin kahteen kertaan. 
Maalinpoisto on aika hidasta, että sitä saa nyt harrastaa sitten "toistaiseksi". Siinä sitten on aikaa miettiä että mitä tälle oikeastaan haluan tehdä. Tai opetella maalaamaan koristekuvioita...Kirpparilla näin tälläisen missä oli ovissa lasia. Ne oli kyllä hienot, olis sopinut tähänkin muttei ihan viitsinyt ilmaiseen kaappiin ostaa 250€ varaosia.


Maalia kaavitaan irti kun se alkaa kuplia. Homma on aika kuumaa, mutta tuli hyvä opetus ettei kannata kauheasti kääriä hihoja ylös, nimittäin sain viimeksi ranteeseen palovamman kun lasta (vai mikä tuon kaapimen oikea nimi on?!) osui siihen.
 Poltti ja otti kipiää.




Laatikosta on maali pois. Väri olisi aika eksoottinen näin, voisin itse sen vaikka tuoda kotiinkin, mutta veikkaan, että mies on hiukan eri mieltä siitä onko se hieno vai ei...




1 kommentti:

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)