Saanko esitellä, Dyanitos Blinka Lilla

 Dyanitos Blinka Lilla "Vilma"

Nyt se on meidän! 

Nyt voi oikeasti huokaista helpotuksesta, kun koiran paperit on kädessä ja kauppakirjat tehtynä.

Vilma oli palautunut kasvattajalle puolen vuoden iässä koska sillä oli vähän vaikeuksia ensimmäisessä kodissa.

Kasvattaja oli kanssani samassa agility-ryhmässä, ja kertoi siellä tapauksesta. 

Ensin mä olin, ettei mua kiinnosta, ja sitten erään lenkin jälkeen mua alkoikin kiinnostaa...

Ei vaan nuo muorit jaksa juosta enää nuoren koiran kanssa samalla lailla kuin toinen nuori koira, jouduin kokoajan pitämään Sennillä kuonokoppaa koska se kiusasi Irjaa niin kovasti. 

Muut koirat käveli mun vieressä, ja Senni hyppi niiden ympärillä ja kiusasi ja koitti saada ne juoksemaan. Erään lenkin jälkeen laitoin Vilman kasvattajalle viestiä, että vieläkö se koira on ilman kotia. Miehelle kerroin vasta viestin jälkeen, että näin tuli tehtyä...

Vilma tuli meille ensin koeajalle vuoden alussa, hiukan pelkäsin miten Alli siihen suhtautuu. 

Alli on kuitenkin melkoisen leikkisä, ja varmaan luulee sekin raukka olevansa whippetti kun niiden laumassa on elämänsä viettänyt...

Kun tultiin Vilman kanssa kotiin, oli aika myöhä ilta. Käytiin Vilman ja Allin kassa pienellä remmilenkillä, ja sitten päästettiin muut koirat haistelemaan sitä ja toivottiin parasta... 

Nämä kuvat on otettu noista ensihetkistä.

Alli on niin ihana. Ystävälliset korvat.

Tän hampaat näyttää aika vaarattomilta tuumii Vilma...

Vilmalla oli edellisessä kodissa ollut ongelmia luoksetulossa, joten en uskaltanut päästää sitä suoraan vapaaksi vaikka meillä pääasiassa lenkkeilläänkin vapaana. Ajoin kaupungille koirapuistoon. Muutenkin pidin tärkeänä, että ne saisivat kolmistaan leikkiä ja "rauhanomaisesti" hakea tuttavuutta Ja voi poijat ne juoksi! 

Ja Vilma oli erittäin kiinnostunut makkarasta, eikä luoksetulossa ollut ongelmaa muutenkaan.

Alli on meillä muuten kerran "karannut" koirapuistoon eikä antanut millään kiinni. Parin tunnin päästä alkoi vähän ahdistaa, kun kellokin oli 23.30. Koitettiin makkaraa, toisia koiria haettiin kotoa, jahdata sitä, istua autossa jne.

Onneksi soitin kaverille joka oli vielä hereillä.  Kaveri tuli puistoon, Alli meni lankaan ja antoi sille kiinni ja me jouduttiin muutama  kerran tämän jälkeen harjoittelemaan sitä, että jos huudetaan TÄNNE että mitä se tarkoittaa...Nykyisin pikkuisen tiukempi äänensävy kyllä onneksi muistuttaa Allille kannattaako alkaa juosta pakoon... Mutta takaisin Vilmaan. 

Seuraavat kuvat on otettu silloin ekalla kerralla koirapuistossa.

Tämän jälkeen Vilma alkoikin olla kuin olisi aina ollut täällä. Se sulautui porukkaan todella helposti, whippettien yksi paras puoli on niiden ääretön sosiaalisuus. Ne toteaa päivän jälkeen, että jos toi ei ole lähdössä täältä, niin kait se sitten jää. 

Vai olisiko ne haistanut, että se on sukulaistyttö, Vilma on sukua kaikille muille paitsi Sennille!

Ronja, Vilma, Ynne, Irja ja Senni

Vilma on peloton, itsevarma, hyvähermoinen ja pikkuisen ehkä kovempi kuin keskivertovipukat. Uskon kyllä että se on voinut olla rasittava jos ei ole saanut samalla tavalla itseään väsyneeksi kuin meillä toisen paukapään kanssa... 

Uskoisin että siitä tulee aikaamyöden porukan johtajakoira.

  

Allilta se osaa jo päättäväisesti ottaa tilan sohvalta, ja luun suusta. 

Vilma vaikuttaa hyvältä harrastuskoiran alulta, näyttelyt eivät itseäni kauheasti kiinnosta, mutta jos neidin saa pitämään korvat alhaalla sen kanssa voisi sitäkin kokeilla. 

Luonteensa puolesta se vaikuttaa hyvin innokkaalta ja yhteistyöhaluiselta, hyvin samanlaiselta kuin Ronja nuorena.  

Aika näyttää mihin suuntaan harrastustoiminta alkaa muotoutua. Tarkoitus on juoksuttaa maastossa, mahdollisesti radalla etenalähdöissä, ja eilen aloitettiin vinttikoiraryhmässä agility-alkeet.

Tervetuloa Vilma virallisesti meidän ikiomaksi koiraksi. 

Sinun ei tarvitse enää koskaan vaihtaa kotia.