Kevään merkit

Tänään mä näin ekat leskenlehdet! Silloin on kevät!

Mä olin kyllä aavistuksen pettynyt kevään etenemiseen kotipihassa, kun töissä alkaa näkyä kaikenlaista vihertävää maasta paljon enemmän. Tosin yksi syy kotona on se, että kaikki kukkapenkit on peitetty katteella, ja koirat ramppaa koko talven päällä ja tiivistää maan pintaa. 

Mutta silti se ei selitä kaikkea, ei koirat käsittääkseni ihan joka paikassa aidan ulkopuolella tallusta. Ellei ne ole karannut, eikä sitäkään kai ihan joka päivä tapahdu...

Ehkä ne rakennusten seinustat sitten tosiaan on paljon lämpimämpiä kuin tälläinen aavikko. Mutta hei ehditään me, perässä tullaan hyvää vauhtia!

Pillisipuli on ihan oikeeta kevätsipulia! Kylvin näitä viimevuonna, ja kun en raaskinut heittää kaikkia ylimääräisiä taimia poiskaan niin raahasin niitä kotiin. Niitä onkin sitten vähän sielläsun täällä pitkin kukkapenkkejä... 

Meiltä käy töistä yks kiinalainen rouva keväisin hakemassa näistä niitä sipuleita, olin ihan hämmästynyt että ne tosiaan on siellä juuressa kun kunnolla kiskaisee ylös. Samasta mättäästä ei kannata ihan kauheasti ottaa että se jaksaa vielä kasvaa, mutta pikkuusen kyllä tohtii nykiä jos on keväällä sipulia vailla.

 Varjoyrtti on ihana keväällä, ja miksei syksylläkin kun kaikki muu on niin ruskeeta ja surkiaa.

Nyt mä en muista onko tämä piha-vai puistosyreeniä. Noihansama, joka tapauksessa siinä on jo melkoisesti silmut turvonneet. Ylimmäiseen silmuun on näköjään vähän pakkanen ottanut kun on noin ruskettunut pinta.

 Kevätkukkijat koittaa ponnistaa ylös maasta.

 Kartanopioni punertaa. 

Mä pidän kasveista joilla on tarina. Tämä on sellainen rescue-pioni (ei siis oikeasti mikään rescue-lajike, sellainenkin on), olen pelastanut sen kaverin luota ojasta, jonne hänen äitinsä oli heittänyt pionin juurakoita kun oli kyllästynyt niihin. Se kukkii hyvin joka vuosi, ja muistuttaa siitä miten taas toisen roska voi olla toisen aarre, myös kasveissa. Ja varsinkin niissä.

Lehtosinilatvan versot kurkistavat aurinkoon. Ja näitähän sitten taas riittää kun unohdin jälleen kerran leikata niistä kukinnot pois ja ne pääsivät siementämään pitkin poikin. Mutta onhan ne aika hienoja, joten antaisko kerrankin niiden vallata maailman?!

Mulla on ollut taas kerran pyhä ajatus, etten laittaisi tänäkään vuonna ihan niin kauheasti rahaa uusiin kasveihin. No onneks en ole lyönyt vetoa asiasta, koska tänään töissä päätettiin tehdä ihan vaan pieni ja viaton tilaus Korpikankaalle ja ostaan vaan muutama hassu gladioluksen sipuli. 

Ja saattaa olla, että samalla ostan ihan vain muutaman pikkuisen siemenen...no kuka voi vastustaa mustia orvokkeja, oon kylväny niitä vasta kaks pussillista!!!