lauantai 19. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste


Facebookissa on kiertänyt nyt arkikuvahaaste. Mun kaikki blogipäivitykset on niitä arkisia kuvauksia. Me ei juurikaan tehdä mitään ihmeellistä, me ei käydä missään erikoisissa paikoissa, 
ei syödä erikoisia ja hyviä ruokia ja kaikenlisäksi en edes osaa ottaa niistä hienoja kuvia vaikka jotain joskus olisikin erilailla kuin "arkena". Mutta tämä on sitä meidän arkea. 
Pitkäperjantai lasketaan kaiketi normaaliksi vapaapäiväksi. 
Osan siitä kuvasin:







Katiskakalustus on alkanut, haaskoille pitää saada kalaa! Siinä sivussa miehellä on kuulemma tavoitteena saada meidän yks pakastin täyteen kalaa... Eilen tuli toisesta katiskasta ahvenia ja yksi hauki -pakastimeen, ja toisessa oli miljuuna pientä ahventa jotka kaikki lipattiin takaisin järveen ja muutamia isompia joita sitten tehtiin kalakeittoa. 

Katu-uskottavan bloggarin olisi tietenkin pitänyt ottaa kuva siitä sopasta, mutta kun oli niin kova nälkä niin jäi kuvaamatta. Kaverin sanoin, se oli vaan kuolleesta kalasta ja vuoden vanhoista perunoista joten ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Paitsi että se oli taivaallisen hyvää! 
Jos on rahasta tiukkaa, niin menkää nyt hemmetti nakkaamaan katiska pyyntiin! 
Katiskoja saa muutamalla kympillä, ja kalastuslupakaan ei paljoa maksa. En ole ikinä syönyt niin hyvää kalakeittoa kuin mitä pikkukaloista tulee. 

Hauska kirjoittaa, että ME oltiin kokemassa katiskoja, kun itse seisoin tumput suorina ja otin pari valokuvaa...

Sieltä sitten mentiin koiria juoksuttamaan, ja samalla suoritettii ruusuvarkaus.





Mitä jää ihmisasumuksesta jäljelle ku luonto pääsee valloilleen? 
Muutamia raunioita, kaivo/lähde on vielä näkyvissä, sekä niitä kasveja. Isojen lehtikuusten alta löytyi maata joka ei ollut enää jäässä ja saatiin kaksi ruusun juurivesaa talteen. Nyt sitten vain odotetaan kukintaa että nähdään mitä saatiin saaliiksi!
Jäin miettimään että miten lehtikuuset on tulleet tuonne, onkohan joku kulkukauppias tuonut siemenet? Niitä nimittäin ei kasva täälläpäin juurikaan, joten olisi aikamoinen sattuma jos ne olisivat itsekseen kasvaneet vanhan talon pihapiiriin.

Väsyneiden koirien kanssa sitten kotiin ruusunvesat takapenkillä, kotona sitä kalakeittoa ja päiväunet.

Iltapäivän puuhasin tässä.

Kärräsin kanoilta muutaman kottarillisen pehkuja pois kanalasta, ja samalla ulkoilutin kanoja. Siitä edellinen postaus. 
Samalla vähän kevätkunnostelin kukkapenkin reunoja kanttausraudalla, ja vasta kuvasta huomasin ettei se mennytkään ihan niin suoraan kuin kuvittelin!
Penkille järkevä muoto ylipäänsä on edelleen arvoitus, mulla olis tähän reunukseksi ympäristöystävällistä sähköpaalua, mutta ne pitäisi ensin kantaa tähän, ja laittaa paikalleen. 
Kuka olis vapaaehtoinen?!

Siitä sitten siirryin minuuttia ennen sisälle ennenkuin vieraat tulivat. 
Keitettiin kahvia, syötiin rahkaa ja maissinaksuja, oli mukava nähdä kummipoikaa pitkästä aikaa. Kun vieraat lähtivät käytiin vielä anoppilassa tutkimassa ruokakaappeja, ja kymmeneltä oltiin kotona. 
Todettiin pikkukanojen olevan edelleen elossa, ruokittiin koirat, ja tyhjensin kameran ja kirjoitin blogia. Normaalisti en valvo kauhean myöhään, mutta havahduin koneen äärestä kun kello oli melkein yksi. 
Nopeesti nukkumaan. 
Sellainen on meidän arki.

Tänään on juhlapäivä, 6v. hääpäivä. Mies on lähtenyt katiskoille ja "tutkimaan puskia", minä mene just pihalle jne. 
Näin se rullaa päivästä toiseen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)