perjantai 18. huhtikuuta 2014

Tiput kohtaa ulkomaailman

Tänään päästin tiput aikuisten kanojen kanssa samaan. En oikein osannut päättää miten niitä koittaisin totuttaa yhteen, joten laskin muut kanat vapaaksi pihaan ja avasin luukun äiti-kanalle ja tipuille. Tiput ei muuten enää ole mitään söpöjä pääsiäistipuja vaan enemmänkin mini-korppikotkia. 
Tämä pesuueen emon ensimmäinen kerta ulkona talven jälkeen, ja voi poijat se nautti kylpiessään hiekka-sotkussa. Tuli mieleen ihminen nautinnollisessa vaahtokylvyssä, kuoharilasi ja kynttilät pikkupöydällä ammeen vieressä. Meillä ei kylläkään sellaista harrasteta, mutta olen nähnyt kuvia! :D



Hiekassa kylpiessään kana menee makaamaan, ja potkii jaloilla päälleen maata. Ne saattavat piehtaroida kuten hevoset. Mamma kylpi oikein antaumuksella, välillä se päästeli nautinnollisia KRAAH ääntelyitä jotka tulkitsin tyytyväisyyden huokailuiksi. 




...Tämä kana on elossa ja hyvissä voimissa, ja sen sulkapeite on ihan erinomaisessa kunnossa. Senhän jo näkee kuvastakin...

Kuka kehtaa tulla häiritsemään vaahtookylpyäni?!

Olen kyllä nähnyt kanojen kylpemistä ennenkin, mutten muista yhtä onnellisena olevaa kylpijää. Välillä jo alkoi huolestuttaa pääseekö se edes maasta ylös kun niin kauan itseään kihnutti, mutta kyllä se siitä sitten lopulta pomppasi ylös.

No niin, sitten vaihe kaksi. Kukko meinasi saada hertslaakin kun tarhassa olikin VIERAS KANA. Se hyökkäili verkkoa vasten ja rääkyi ihan hulluna. Mietin että mitenkähän sitä sitten oikein etenisi seuraavaan vaiheeseen, ja päätin karusti vaan kokeilla mitä tapahtuu jos avaan häkin oven. 
Tiput telkesin kanalaan ja oviaukko kiinni ettei kukko niittaa niitä. 
En tiedä tunteeko eläinmaailma raiskausta, mutta kukko rynni suoraan kanan päälle ja hyvin väkivaltaisesti polki sitä useampaan otteeseen. Senjälkeen kukkoa ei ahdistanut enää yhtään...



 Kana pääsi kukkoa turvaan pensaanrangan päälle, siinä kukko ei enää onnistunut polkemaan kun risut pettivät alta.


Toimituksen jälkeen kukko oli tämännäköinen...

...ja kana istui hitusen järkyttyneenä pitkän aikaa paikallaan. 
Mutta sopu saatiin aika, se kait tässä nyt oli tärkeintä. Joskus ihmiset voisivat ottaa oppia eläinmaailmasta. 

Tiput olivat ulkona yllättävän reippaita. Ja ihania. Ja todella kovasti arvostivat sitä, että jahtasin ne takaisin kanalaan sisälle kun eivät muuten menneet...
Kanalassa ne olivat heti lentäneet tai kiivenneet orsille. Kun päästin muut kanat sisälle jännityksen ja kauhun sekaisin tuntein jäin odottamaan onko mulla enää pikkutipuja, mutta hämärässä kanalassa  ei onneksi ollut suurta intoa poikasten nirhaamiseen, vähän noppivat niitä sivuun orrelta, mutta muuten olivat yllättävänkin sopuisasti. 
Pitää toivoa ettei poikasten tarvitse käyttää "paniikkipiiloja" joita väsäsin niille.  

Kummipoika "kohta 3v." kävi vanhempineen kylässä, ja ruokittiin kanoja maissinaksuilla ja banaaninpaloilla, sekä ajettiin kanat nurmikolta tarhaan. Toivottavasti meidän eläimet voi tarjota lapsille samanlaisia elämyksellisiä hetkiä joita itse koin lapsena mummolassa lehmisen parissa. 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)