maanantai 29. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus 2014 -siat ja koirat

Vuosi 2014 ei ollut mikään perusvuosi!

Yksi pitkäaikaisista unelmista toteutui, niittäin siat. Sikojen kesä kuvin:















Siat oli tavallaan aika vaateliaita, mutta ihania lemmikkejä. Ne vaativat kovaäänisesti seuraa, ruokaa ja huomiota. Perushoito ei sinällään kovin vaativaa ole, vähän samantapaista kuin koiran tai hevosen.
Ja niistä tuli erittäin hyvää lihaa paljon.


Koirarintamalla
suurimmat asiat ovat Vilman tulo ja Ynnen kuolema.
Mun on vieläkin vaikeaa katsoa kuvia Ynnestä.

Varsinkin nuo loppuaikojen kuvat missä selkesti näkee ettei sillä oli hajuakaan missä ollaan. 
Tämä kuva on otettu kolme viikkoa ennen Ynnen kuolemaa. 




Meillä oli muutaan kuukauden 5 whippettiä ja 9 koiraa. 




Tämä kuva on ihan PAKKO laittaa! :D


Vilman tulo toi laumaan ihan uutta puhtia. 
Senni lopetti lenkeillä Irjan kiusaamisen ja nykyisin Irja tykkää juosta Sennin ja Vilman kanssa.

Irjasta ja Vilmasta on tullu tosi hyvät ystävät, ne makaa aina vierekkäin ja iltaisin Irja suorittaa valtavan innokasta hoitotoimenpidettä Vilmalle.
Se käytännössä nuolee ja kirputtaa sen läpikotaisin.

Toisaalta Irja lasketaan mummoksi ollessaan Ronjan kanssa vaikka se lenkkeileekin nuorempien typyjen kanssa. Välillä se "joutuu" käydä kahdestikkin lenkillä päivässä, ensin Ronjan kanssa ja sitten toisen kerran muiden kanssa...se on hiukan sellainen väliinputoaja ollut koko ikänsä.


Irja on edelleen ihan maailman kiltein, tosin ruokaa se varastaa aina jos tilaisuus tulee...
Sillä on muutama (rasva)patti, muuten se on ollut terve.
Se oli viimetalvena jotenkin vaisu, mutta onneksi se on piristynyt.

Lihavahan se on kuin pieni norppa, mutta eikös se sisin ole tärkein?!


Alli on ollut ihana kuten aina. 
Se on vuoden aikana kovasti aikuistunut ja kirkkain silmin voi sanoa että se on meidän rakkain koiramme. Se on vaan jotenkin niin speciaali. 
Se saa nukkua meidän sängyssä, sitä lellitään ja sillä on kaikenlaisia erityisoikeuksia.

Meillä on tosi mukava yhteinen harrastus tullut kaverikoira-toiminnasta. 
Ja Ottopoika tykkää Allista "kuin hullu puurosta".


Alli on mulla usein työkoirana, se tykkää nukkua työhuoneessa ja ruokatunnilla käydään pikkukävelyllä. 


Onneksi Senni, Vilma ja Alli tulee tosi hyvin toimeen keskenään ja tosi paljonhan ne leikkii keskenään. Jos Alli on meillä mukana lenkillä niin että päästän sen irti se kuitenkin menee omia reittejään eikä jää likkojen kanssa kaahailemaan. 

Sennistä ja Vilmasta tulee kirjoitettua niin paljon etten nyt niistä edes kirjoita erikseen.


Ronja, tuo vanha rousku. 
No sen vanhenemista on puitu niin paljon, että todetaan vaan, että vanhentunut on-paljon. Valokuvista huomaa muutoksen jo kesästäkin, lihakset on pienentyneet eikä se jaksa enää edes remmilenkeillä muiden tahdissa ellei saa olla irti. 
Ilmeisesti tasainen ravi on melko kuluttavaa koirasta. 
Myös sen tasapaino on selkeästi huonontunut.

Se täyttäisi helmikuussa 14v. jos elää sinne saakka.


Renistä on hirmu vähän tullut otettua kuvia. 
Sen virka on nykyisin toimia Ekun tarhakaverina, jahtiin sitä ei ole enää edes kokeiltu. 
Alkusyksystä sillä oli lyhyt "jonkuneläimen" ajo, mutta muuten se lenkillä pyörii siinä mukana. 
Ja joka ikinen kerta tappelen sen kanssa samasta asiasta- se ei meinaa antaa kiinni ellei tajua ottaa hyvissä ajoin ennenkuin ollaan autolla. 

Terve se on ollut kuin pukki koko ikänsä, kerran korvissa hiiva. Ja sekin täytti kesällä 9v. kuten Irja.
Sisälle sitä ei voi ottaa ollenkaan edelleenkään, koska se merkkailee heti niin paljon kuin vain ehtii...

*Pitää nyt ryhdistäytyä ja koittaa kuvata sitä!*


Ekusta on vuoden aikana kuoriutunut kelpo metsästyskoira. 
Mika on ollut hyvin tyytyväinen sen kehittymiseen, Herran pakkoloma tuli hyvään saumaan niin Ekun kanssa on ehditty jahtiin melkein pyhää arkea. 
Välillä on pitänyt vähän muistutella, että vapaapäiviäkin voisi joskus olla... 
Tosin joka aamu Ekku päivysti kopista ulkona jo ennen auringonnousua että varmasti olisi päässyt mukaan eikä vahingossa oltaisi unohdettu...

Saalista sille on tullut supeja ja kettuja, ja sitä on alkanut kiinnostaa myös minkit sekä karhut. 
Muutaman kerran se on ajanut jänistä pienpetojen lisäksi.

Sisällä se käy yleensä metsästyspäivien jälkeen, silloin se on vähän rauhallisempi. 
Virtaa sillä on suurinpiirtein kahteen tai kolmeen ajokoiraan...







Yhteensä koirille on saatu vuoden aikana noin 30 pienpetoa. 
Sen lisäksi Paavo on jäljittänyt muutaman haavakkokauriin.

Sitten viimeisimpänä tosiaan Paavo, tuo rakas raivostuttava eläin. 
Metsästyskäytössä Mikan mukaan tänä vuonna "se on hoitanut hommansa hyvin aina kun on tarvinnut". 

Se kastroitiin syksyllä, toivottavasti se taas vähän rauhoittuisi...Sillehän laitettiin pari vuotta sitten kemiallinen kastraatio joka ainakin vaikutti myönteisesti. Harmi että sen vaikutus selkeästi lakkasi jo keväällä- tai Paavo taas alkoi huomattavasti enemmän kiristellä hermoja...siis minun hermojani.
Pitäis joskus ehkä nauhottaa millaista huutoa noin pienestä eläimestä lähtee niin uskoisitte miksi joskus mulla on pikkusen pinna napsahtamassa poikki...

Paavo on ainoa koira jonka terveyden kanssa on ollut enemmän huolta. Se sairasti viime keväänä kennelyskän jälkitautina kaksi kertaa keuhkokuumeen ja sen jälkeen sille on jäänyt krooninen yskä johon se tarvitsee kortisonilääkityksen. Ilman sitä se yskii "keuhkonsa pihalle".

Whippettejä se juuri ja juuri kestäisi, Allia ei. 
Ne eivät puhu ollenkaan samaa kieltä, niimpä elämä on huomattavasti helpompaa kun Pake asuu keittiössä, ei tarvi koko aikaa pelätä mistä se kiihtyy ja kehen se puree kiinni.

Paavon paska elämä keittiössä portin takana.




Jotta sellasta.
Loput voitte lukea suurinpiirtein täältä blogista.
Tarkoitus oli samaan koota koko vuosi jokaiselta elämän sektorilta, mutta hemmetti mä kirjoittaisin tätä vielä aamullakin ja mun pitäisi olla muuttamassa siskon ja sen miehen tavaroita uuteen asuntoon.
Sisko onkin sopivasti lähes 9:nellä kuulla raskaana joten se ei kai kovin paljoa enää kanna mitään. Lupaan tehdä yhteenvedon kanoista, puutarhasta ja ihan kaikesta kunhan vaan ehdin. Tai sitten en.

Kiitos kun olitte mukana, jatketaan samoissa merkeissä ensivuonnakin! :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)