lauantai 31. toukokuuta 2014

Yökylässä siskolla

100km voi olla tilanteesta riippuen pitkä tai lyhyt matka, riippuu mitä siellä toisessa päässä on. Kävin Vilman kanssa ihan sujuvasti joka viikko Maalahdessa (noin 100km) agilityharkoissa, mutta miksi on niin kauheen hankalaa lähteä kattomaan äitiä tai siskoa ihan noin vaan? Kun sinne on muka niin pitkä matka.

Mutta siskoo-likalla olikin sahausjätettä, sellaisia puunsoiroja joissa oli kuori toisella puolella. Nehän oli niin jännittäviä, että pitihän niitä lähteä vapaapäivän kunniaksi hakemaan. 

Samalla sain vietyä kasveja Punaisen Pihlajan Hannalle. 
Mulla on jokapaikassa liian ahtaasti tungettuja kasvustoja, ihana helpotus jos joku oikein varta vasten haluaa kasveja! Pihapiiri ja talo on just niin ihania kuin kuvissa näyttää.

Mä pysähdyn aina Kauhajoella Valkoisessa Puussa. Siellä on ihan käsittämättömän hyviä glut. paniineja! Niistä kakuista puhumattakaan. Menkää sinne. 

Toinen pysähdys sitten Päntäneellä Tapion kaupassa. Siellä olis ollu alpakkalangat alennuksessa, mutta sain pidäteltyä itseäni ja ostin vain pellavalankoja tiskirättien tekoon ja muutaman kerän sukkalankoja jotka vein äitille että se tekis mulle sukkia. 
Koska se tekee niin hyviä sukkia en edes viitti opetella sitä...

Kolmannen pysähdyksen suoritin agrimarketissa kun hain siskolle viinimarjapensaan. Sama toive oli ollu aika monella muullakin kun siellä oli melkein hyllyt tyhjiä, pari puskaan vaan oli jäljellä. Kun näin lyhyellä matkalla pysähtyy kolme kertaa + kerran tankkaamaan niin ei siinä sitten tunnu että paljoa jää matkustusaikaa enää. Takaisin ajoin kyllä suoraan pysähtymättä.

Käytiin kuvailemassa meidän vanhan kotitalon maisemissa, ja joka kerta mua jaksaa sykähdyttää pieni lehtomainen metsikkö mikä on entisen tontin rajalla. 
Tai se ei ole edes pelkästään lehtomainen, vaan se on lehto. Lehtokotiloineen kaikkineen. 
Sitä on todella hankalaa kuvata meikääisen taidoilla niin että saisi tunnelman kohdilleen. Mutta ainutlaatuinen se on, ja ihan keskellä kylää! Niin pieni, että tuskin sitä on missään kartoissa, vaikka aikamoisen erikoista että keskellä kuivaa hiekkaerämaata on yht´äkkiä lähdepohjaista maata ja kaikki lehtokasvit. 
Voi että jos se kuuluisi mun pihaan mä raivaisin pohjaa varovasti, pikkusen nostaisin puiden oksia ja tekisin siitä salaisin puutarhan jossa istuisin illat hyttysten syötävänä.







Sitten se lautakuorma vai mitä noi nyt on. Mun mielestä niistä olis voitu tehdä sika-aitausta, mutta mies vaan nauroi niille. Jaa-ei-sitten. 
No onneks me ollaan samaisesta paikasta haettu ihan lautaakin, joita nyt nakuteltiin kiinni tolppiin. Vielä pitää hakea sähköpaimen, sähkölankaa, siirtää sioille koppi, tehdä portti ja sitten voi toivottaa possut tervetulleeksi! 
Mä laitan tarhasta kuvia kun saadaan se ihan lopullisesti valmiiksi, ehkä tästä sika-asiasta nyt sitten kuitenkin tulee totta! Oon kyllä jo aikalailla epäilly asiaa...


Leveistä läpyskä-laudoista tulee ihan kivoja kukkapenkin reunuksia jotka kestää muutaman vuoden. Ja sen lisäksi aattelin tehdä niistä perunamaalle käytävät. Ja ihan tasan varmasti keksin niille muutakin käyttöä kun kerran niitä hain. 
Jos ei muuta, niin ne lämmittää takassa meitä.



perjantai 30. toukokuuta 2014

Ylittäisinkö itseni tänä kesänä?

Mä en ole koskaan käynyt katsomassa pesäpalloa jos nyt jotain kylien välisiä puulaakipelejä ei lasketa 20vuotta sitten Isojoella. Mua ei edes ylipäänsä kiinnosta urheilu. Mutta. 
Koska mun mielestä ihmisen pitäisi olla sanomatta ei-koskaan ja ja mua-ei-kiinnosta niin mä olen ajatellut repäistä ja tänä kesänä mennä katsomaan edes yhden pesäpallopelin. 
Haluaako joku lähteä kaveriksi?! 
Lihavan Ottopojan mukaan siellä pelissä saa hyviä makkaroita, että ehkä mä voin sitten keskittyä syömään käristeitä jos ei muuten innosta!

Mitäs muuta, mitähän muuta sitä vois tehdä jotka on noita samoja EK ja MEK asioita?! Avantouinti olis mulla sellanen seuraava iso haaste, mutta onneks sitä ei voi tehdä kesällä! 
Se tulee olemaan vielä vaikeampaa kuin urheilukatsomoon meno, nimittäin mä ihan oikeasti inhoan isolla I:llä kylmää vettä. Mun mielestä kesälläkin on lähes aina liian kylmä uimiselle, mutta eihän sen kuulu haitata silloin kun aletaan ylittämään itseään!!!

Sen lisäksi, että tänä kesänä mä en aijo mennä avantoon uimaan, ja aijon mennä katsomaan pesäpalloa, mä aijon viedä kummipojat johonkin kivoihin lastenjuttuihin. Se tietysti välimatkan puolesta saattaa olla vähän haastavaa, mutta pakkohan tässä on alkaa asettaa itselleen jotain takarajoja kun muuten ei saa mitään muuta aikaiseksi kuin kaivella p. pystyssä pihaansa koko ajan- satoi tai paistoi!

Ja sitten TÄNÄ KESÄNÄ mun on pakko mennä sinne Soile Yli-Mäyryn taidenäyttelyyn! Oon kerran jo mennyt sinne pihaan asti, mutta näyttely oli just silloin suljettu. Sinne ei olis matkaa edes kolmeakymmentä kilometriä, kuinka vaikeeta se voi olla?! 
Joka ikinen kesä oon alkukesästä todennu että meen, ja loppukesästä etten mennytkään. 
Appiukolla on harrikka joka olis melkovapaasti käytettävissä, voisko sen pakollisen kesäajelun tänävuonna suorittaa sinne Mäyryyn? Tähänasti on käyty Seinäjoella, tai Keskisellä. Molemmissa on käyty liian monta kertaa...

Mä en tiedä onko se itsensä ylittämistä jos haluan käydä kesän aikana kesäteatterissa ja jossain museossa, niissä kun on koitettu käydä joka kesä. Mutta se "perinne" sais jatkua tänäkin kesänä. Lähiympäristössä 50-100km etäisyydellä olis niin paljon nähtävää, kun vaan pakottaa ittensä liikkeelle. 

Suositelkaa mulle jotain mikä mua ei kiinnosta, ja mitä mun pitäisi kokeilla! Ei kannata suositella mitään eläimiin, tai kasveihin liittyvää, ne kiinnostaa ihan liikaa! Tai en mä tiedä onko siitä haittaa vaikka tekis jotain sellaistakin joka kiinnostaa, mutta mitä ei oo koskaan tehny. Jotain sellaista mikä ei maksa hirveästi, ei vaadi kohtuutonta aikaa tai vaivaa ja on suht helposti toteutettavissa. Ei sitä tiedä, vaikka jostain EK ja MEK asiasta tuliskin MUA KIINNOSTAA ja NYT TAAS -asioita.

Samalla haastan muutkin ylittämään itsensä, kokeilemaan jotain ihan uutta. Ehkä me sitten tälläisen jälkeen ymmärretään myös niitä, jotka joka viikko käy katsomassa sitä pesäpalloa!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Retkellä hautausmaalla

Ajoin vähän erikautta töistä kotiin kuin normaalisti, ja matkalla keksin että käyn tänään siellä hautausmaalla katselemassa. Kannatti käydä.

Hautausmaalla tuntee jotenkin kauniilla tavalla oman itsensä pienuuden. 
Suosittelen käymään ajatuksen kanssa esimerkiksi silloin, kun tuntuu, että kaikki on omassa elämässä niin huonosti...
Hautakivistä kun lukee numeroita ja nimiä, ja kuvittelee itsensä sinne tuvan nurkkaan missä kuolee lapsia yksi toisensa perään niin ei kauheasti tunnu vaikeelta että auto ei mennytkään läpi katsastuksesta tai aina vaan sataa!




Entinen talon emäntä.
Mumma on kertonut, että kun niiden äiti sotaleskeksi jäätyään osti sodan jälkeen talon, niin talon vanha emäntä ei malttanutkaan muuttaa pois vaan jäi uusien omistajien kanssa taloon asumaan. 
Voisko joku kuvitella, että Suomessa vois tapahtua jotain vastaavaa nykypäivänä?! Joissain asioissa on vajaassa sadassa vuodessa muututtu ihan kuin eri lajiksi.



Sitten ne hilpeämmät asiat, eli kasvit
Niidenhän takia hautausmaalle niinkuin lähinnä menin. 
En tiedä paljonko Suomessa hautausmaiden kasveja on kartoitettu, mutta aika kiinnostavan aiheen äärellä ollaan! En tiedä pitääkö mun nyt alkaa todenteolla kierrellä bongailemassa kasveja lähialueiden hautausmailla!


Keltamaksaruohoa löytyy varmaan kaikkien vanhojen kiviaitojen päältä. 
Kuka sitä on istuttanut ympäriinsä?!


Pihaesikkoa on Nurmon hautausmaalla vähän siellä täällä. Ja yllättävän monella vanhalla haudallakin. Näitä vanhoja ja hyvin talvehtivia kantoja pitäisi saada kaupalliseen lisäykseen! 
Harmi vaan, kun taimistoja ei enää ole kuin siellä täällä, ne harvat jotka etsivät paikallisia kantoja ja lisäävät niitä ovat kultaakin kalliimpia! Kaikki kunnia hollantilaisille, ja muille joilta taimia saa halvalla, mutta kun me tarvittais myös niitä kasveja jotka pysyis hengissä vaikka olis vähän huonompiakin talvia.
Mä jopa mietin, että pitäiskö mun koittaa pyytää näitä esikkoja töihin. Sielläkin mielellään kasvatettais sellaisia jotka olis mahdollisimman paikallisia ja kestäviä. Niiden uutuuksien ja erikoisuuksien lisäksi.


Kotkansiipeä siellä, ja kotkansiipeä täällä. Ja sopiihan se hautausmaalle!

Kartanopioni kukkii.


Mitähän näille kasveille tapahtuu jos hautapaikka otetaan uudelleen käyttöön? 
Nakataanko ne kompostiin? Pitääkö sitten niitäkin ruveta pelastamaan?




Vaarin hauta


Ja sitä uutta elämää
Räkätin poikia oli hautausmaalla vaikka kuinka. Myös fasaanit tykkäävät elellä täällä, nyt en kyllä nähnyt kuin yhden kukon. Tätä poikasta ensin luulin kiveen kuuluvaksi patsaaksi, niin paikallaan se oli! 


Meinasin kirjoittaa, että hyvä alku uudelle viikolle, mutta eihän tänään olekkaan enää maanantai! 
Hups, meinaan olla to-ma pois töistä, eli ensviikolla oon varmaan vielä enemmän sekaisin päivistä kuin nyt! Mutta joo, hyvää keskiviikkoa sitten huomenna vaan.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kipeä kukko ja muita tapahtumia hellepäivässä.


Kävin aamulla miehen kanssa kokemassa verkkoja, ekaa kertaa tänä kesänä. Siis minä istuin Alli sylissä, ja isäntä hoiti homman. Mutta nyt taas voi sanoa käyneensä kalassa. Mä otin myös meidän laivakoirasta kivoja kuvia, mutta jostain käsittämättömästä syystä tyhjäsin kortin ennenkuin laitoin kuvat koneelle.
Mun mielestä verkkokalastus on ainoaa oikeaa kalastusta. 
Uistimella saattaa saada kalaa, mutta jos tosissaan aletaan pyytää niin silloin pitää olla järeämmät aseet! 

Isä olisi musta kauhean ylpeä...sehän suurinpiirtein eli verkkokalastukselle, voi sitä tuskan määrää kun aamuksi oli luvattu merelle tyyntä keliä ja isän olisikin pitänyt olla töissä...

Lapsena luulin, että kala on sellainen yleisruoka, jota jokaikisessä taloudessa syödään kyllästymiseen saakka. Olen ollut kauhean järkyttynyt kun niin ei ollutkaan, jos kalaa halusi sitä piti ostaa kaupasta ja se oli saakelin kallista! Onneksi miehellä on nyt pakkolomaa joten se on voinut kalastaa meille pakastimeen kalaa. Hra on lähdössä reilun viikon päästä Norjaan kalaan, joten sieltäkin suunnalta toivottavasti saadaan pakastimeen täydennystä.

Mä en ymmärrä alkuunkaan sellaisia kalastajia joilla ei ole aikomustakaan ottaa kaloja ruuaksi, vaan kalat valokuvataan ja päästetään vapaaksi. Alamittaiset ja muut tottakai pitää päästää, mutta jos aikomuksena on kalastus pitää sen perustua siihen ajatukseen että saalis hyödynnetään. 
Kala ihan takuulla ottaa osumaa jos se saa suupieleensä koukkuja kerta toisensa jälkeen. 
En tajua mitä sankarillista on siinä, että haluaa vaan ”kiusata” eläimiä turhan takia. 
Sama jos hirvijahdissa kulkisi nukutuskiväärin kanssa, ja ottaisin ampumistaan hirvistä vaan valokuvia. Sitä ainakin on kovasti paheksuttu kun tälläistä on ennenvanhaan harrastettu Afrikan safareilla. Samahan eläin on saattanut olla alvariinsa kanveesissa kun sitä on nukutusnuolilla ammuttu kerta toisensa jälkeen. Hyi.

****

Kukko-Kekkosella on jotain apatiaa. En tiedä johtuuko se kuumasta, vai onko sillä jotain muuta vikaa. Toivottavasti kyse olis ensimmäisestä, se kun on oikein fiksu kukko. 
Laitoin kanatarhaan varjostusverkkoa ja kastelin tarhan pohjan ettei se olisi niin hohkaavan kuuma ja samalla sumutin myös kanoja. Kanat on myös ollu vapaana tänään useampaan otteeseen. 
Tuolla se nytkin nuokkuu ihan eri puolella pihaa kuin kanat, eikä ole vissiin kiekunut koko päivänä. Meillähän on nyt +31C lämmintä joten en nyt yhtään ihmettelis jos kaverilla on vähän hiki. Voi reppanaa, en oikein tiedä miten sille vois antaa ensiapua kun en edes tiedä mikä sillä on vikana!


 Siinä se pilkkii eikä ole ollenkaan normaalin oloinen...




Kävin Vanhanpiian kanssa ostamassa kesäkukkia, ja käytiin kastelemassa hautoja. En oo koskaan aikasemmin tajunnu miten kiinnostavia kasveja hautausmaalla on! 
Enkä nyt tarkoita ruusupegoneja vaan pikabongauksella huomasin ainakin kotkansiipeä, pihaesikkoa, kissankelloja jne. Mun pitäis oikeen tehdä kuvausmatka hautuumaalle! 

Hautausmaat on muutenkin mielestäni jotenkin kiehtovia paikkoja. Osallistuttiin joskus Seinäjoella Törnävän hautausmaalla järjestettyyn opastettuun kierrokseen ja se oli tosi kiinnostava (jos ei lasketa sitä, että ukkonen tuli ihan päälle, ja keskenkaiken oli pakko juosta autoon turvaan) 
Pitäis päästä Nurmon hautausmaalle samanlaiselle kierrokselle. Tosin kasveja ne ei siellä esitelly, mutta niitä voi bongata siinä samassa. 
Me asuttiin lapsena hautausmaan naapurissa, ja käytiin siellä kaverin ja veljen kanssa lukemassa hautakiviä, naurettiin hassuille nimille, kasteltiin meidän mielestä huonokuntoisen ja hylätyn näköisiä istutuksia ja muutenkin kulutettiin aikaa. Puhumattakaan miten kiinnostavia koristeita löytyi hautausmaan roskiksesta, ihania rusetteja ja muovikukkia!  
Jostainsyystä vanhemmat eivät olleet ihan kauhean innostuneita silloin kun vedettiin uikkarit päälle ja juostiin sadettajien alla ja kiljuttiin...en edes ymmärtänyt miksi niin mahdottoman hauska leikki piti välittömästi lopettaa!

*****

Äsken leikkasin nurmikon. Ruohonleikkurin keväthuolto vissiin jäi vähän välistä, tuosta mä sen nappasin samasta paikasta takaseinustalta mihin sen jätin syksyllä...Bensaa tankkiin, ja kone hörähti hyvin käyntiin. Nurmikko on tällähetkellä aika mielenkiintoisessa kunnossa...
Alli, Senni ja Vilma on kaivanut kuoppia sinnetänne. Mä en oo raaskinu niitä kieltää siitä, kun se on niistä niin hauskaa ja ne näyttää söpöltä kun ne kaivaa ja multa lentää. :P Olen tyhmä, tiedän.

Myös se, että nurmikolla ajeltiin viimekesänä kaivinkoneella, sitä on jyrsitty sieltä täältä ja mulla on todella huono tapa jättää kaikenlaisia kasoja nurmikolle jolloin se joko kuolee tai ainakin liiskaantuu...  
Enkä todellakaan paikkaa nurmikkoa, en lannoita, ilmaa enkä mitään muutakaan. Jos ei kasva, niin eiköhän siinä joku rikkaheinä ala kasvamaan. Meidän nurmikossa maahumala ja vesiheinä ainakin kasvaa! Ihannenurmikko olis sellainen, ettei se ollenkaan kasvaisi, pysyis kuitenkin aika tiiviinä, ei leviäisi kukkapenkkeihin, kukkis kaikkia ihania kukkia ja olis kaikenkaikkiaan kaunis ja komia. Saako sellaista sekoitusta jostain?!



Mä istun täällä ulkona viltin päällä, kanat nyppii ruohoa melkein jaloissa ja tuntuu ihankuin olisin kesälomalla! Vaikka mä en yleisesti ole mikään ylettömän kuuman ilman ihannoija, niin onhan tää sillointällöin aika ylellistä. Ainakin, jos ei tarvi olla töissä! 
Kasvihuoneessa on pikkuusen ollu kuuma...
Illalla pitäis taas hakea työkaverin luota se ihana pikkujyrsin ja alkaa valmistelemaan perunamaata. Senverran nyt annan itseleni periksi etten oikeesti ala kärräämään multaa kasvihuoneeseen jos on näin kuuma. Pitäis, että sais tomaatit istutettua, mutta onks pakko hankkia lämpöhalvaus?!
 Viimeviikolla pari kertaa on taas ollu niin lähellä että ei oikein nyt huvita. 

Kaippa sitä pitäis kasata koiransa autoon ja mennä johonkin uittamaan niitä, eilen illalla Irja aivan villiintyi kun kävin Sennin, Vilman ja Irjan kanssa vähän iltapyrähdyksellä yhden pienen vesilammikon lähellä siinä hetkeä ennen pimeän tuloa kun ilma alkoi olla siedettävämpi. 

Suomen kesä.
Joskus se tarjoilee kylmässä kangistuneille jäsenille oikein reilulla kädellä lämpöä!

perjantai 23. toukokuuta 2014

tarpeelliset ostokset, kaksi kylttiä ja sarvipää



Meinasin kirjoittaa, että olen harvoin innoissani mistään, mutta jos totta puhutaan se ei pidä ollenkaan paikkaansa... Mutta TÄNÄÄN olen ihan mielettömän innoissani ensinnäkin näistä kylteistä, ja tuosta epä-hahmosta. Onko se eläin, puupölkky, vai mikä?! Sen myyntinimi oli elge.

 Ihan sama, se on niin ihana, että mä ehkä ehdin hakea tuolta pop up-kaupasta vielä toisenkin, isomman! Laitoin otuksen takan päälle, ja se tarvii nyt siihen kaverin ihan ehdottomasti!










https://www.facebook.com/pages/ITU-Mallisto/207239349485352?fref=ts

Tuolta linkistä löytyy kuvia näistä!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Nokkoslättyjä. Melkein.

Eilen sitten kun lopettin pihapuuhasteluja siinä kymmenen jälkeen niin ajattelin tehdä iltapalaksi nokkoslättyjä. Meillä kasvaa nokkosia vähän siellä sun täällä, ja saa kasvaakkin!

 Marjapensaiden alla ne ei haittaa ketään, eikä muidenkaan isompien pensaiden alla. Lisäksi jos niitä eksyy kukkapenkkeihin kevyestä hiekkamaasta niitä on melkoisen helppoa repiä irti. 
En oikeastaan edes laske sitä rikkaruohoksi koska sen voi syödä, ja se on paljon parempaa ja ennenkaikkea helpompaa kuin pinaatti!


Apaja kasvihuoneen vieressä. Surkuhan tätäkin tulee, kun se jää sika-aitaukseen ja possut kuitenkin ne talloo ja pilaa. Nyyh. 
En ole muuten uskaltanut varata sikoja kun ei olla vieläkään saatu aitaa alulle. Mutta nyt päätin käyttää käänteistä taktiikkaa, ja varata siat. Sitten meillä on päivämäärä johon mennessä aita on PAKKO saada valmiiksi. Yleensä ollaan ihan kauheen tehokkaita pienessä paniikissa viimeisenä iltana...
No niin, takaisin nokkosiin.







Tästä esiintymästä tuli lautasellinen. Kerään yleensä myös varret, tosin kauhean kovia ja puutuneita varsia ei kannata ottaa koska niistä jää inhottavaa rihmaa hampaiden väliin. 
Se on sitä nokkoskuitua mistä tehdään lankaa! Ainiin, mulla on edelleen nokkoslankakin testaamatta! Mistähän sitä sais, kun ei nyt taida oikeen olla aikaa alkaa itte tekemään...




Nokkoset ryöpätään kiehauttamalla ne. Vesi kaadetaan pois, tai sen voi laittaa viemärin sijaan kompostiin tai kasveille.


Mulla on tapana vetää nokkoset sauvasekoittajalla sohjoksi, sitä on helppoa nakata mihin tahansa ruokaan, ja pakastaa vaikka jääpaloiksi jos haluaa. Yleensä kyllä pakastan levyinä, joista on helppoa murtaa sopiva pala lyömällä levyä pöydänkulmaan...


Ja sitten eikun taikinan tekoon. Ensin huomataan, ettei ole munia. Ne on unohtunut aamulla kiireessä hakea. 
Lähdetään kanalaan. 

Matkalla todetaan, että pääskyset ovat saapuneet! Meillä oli viimekesänä varastossa pääskysen pesä. Mies oli nähnyt pääskyset pyörimässä varaston oven vieressä, ja avannut sen niille.  Viimekesänä  aina kanalaan mennessä sai pitää tupeesta kiinni kun emo lähti pesästä hiuksia hipoen. Nytkin toinen lähti ulos, mutta toinen istuskeli saman naulan päällä kuin viimekesänäkin. Voi että mä rakastan elämän jatkumista ja sitä että ollaan onnistuttu joillekkin eläimille tarjoamaan meidän pihan suojissa pesintätilaa.

Kanalassa kanat on jo yöpuulla eivätkä ollenkaan ihastuneita kiireiseen ihmiseen joka harppoo sisään ilman tervehdyksiä ja anteeksipyytelyitä kun näin ilkeästi häiritsee herrasväen rauhaa. 
  
Kanalassa todetaan, että yksi kana onkin alkanut hautomaan! 
Ei kyllä ole pokkaa lätynhimossa ryöstää munia emon alta, vaan palataan sisälle tyhjin käsin, ja syödään leipää.



lauantai 17. toukokuuta 2014

Parhaat päiväni pihalla, taimien vaihtoa ja pihan kyntämistä



Laiva on lastattu vaihtotaimilla


Olen osallistunut erilaisiin taimien vaihtoihin heti kun vain on ollut piha, ja siellä jotain vaihdettavaa. Onkos siitä nyt sitten vissiin 8v. Ensimmäisinä vuosina olin se saajaosapuoli, joka keräsi kaikkea mahdollista ilmaista ja halvalla rahalla vaihdettavaa. Viime vuosina olen ollut se antaja osapuoli, jota säälittää ne taimet jotka muuten päätyisivät kompostiin joten joudun purkittamaan ne ja kuskaamaan niitä joka kevät ympäriinsä jos ne vain jollekkin kelpaisivat. 

Ja aina sieltä on mukaan tarttunut myös jotain sellaista mitä itsellä ei ole. Tai vielä parampaa, sellaista jota on innoissaan jakanut muille, mutta sitten jostain syystä se on itseltä kadonnut (meillä syitä mm. koirat, koirat, koirat ja viimeisimpänä viemärilinjan kaivuu jonka leveyden aikalailla aliarvioin...) Eilen tälläinen ihana jälleennäkeminen oli voitonlaukan kanssa! Meikein kuin lapsi olisi palannut pitkältä matkalta, ja vielä hengissä!

Muita saaliita oli perunat joita oli kasvatettu purkeissa, ehkä me saadaankin nyt oman uudet potut juhannukseksi vaikka itse unohdin laittaa niitä esikasvatukseen. Samoin Maurin makea vadelma sai kodin meiltä, ja lisää valkosipulia. Ja huom! Illalla istutin ne vallkosipulit, ja myös ne vanhat sangosta...En tosin ihan kaikkea 1000kpl, mutta kanat söi niistä osan.
 
Mitäs muuta, jalokiurunkannusta otin, siperiankurjenmiekkaa, samoin hopeamarunaa vaikka niitä onkin jo ennestäänkin mutta lisä ei pahaksi ole! Lewisia pakotettiin ottamaan, vaikka epäilen ettei se ole meillä pitkäikäinen, mutta ainahan sitä kokeilla voi...Raunio/kivikkokilkkaa tuli, ja tummakurjenpolvea kun sen luvattiin kasvavan kovinkin kuivassa paikassa. 
Töihin myös vaihdoin mm. maa-artisokkaa, valkosipulia, hopeahärkkiä ja kait jotain muuta. Siellä ne sitten maanantaina odottaa innokasta istuttajaa, joka ihmettelee että MIKSI...







Kun viettää aamu kahdeksasta ilta viiteen työpaikallaan ei päivä tunnu hirveästi vapaapäivältä, mutta kun käy anoppilassa syömässä ja ottaa pienet torkut riipparissa sitä on taas kuin uusi ihminen ja innokas lapioimaan multaa! Täytin istutuslaatikot että sain valkosipulit sinne, ja olen erittäin innostunut siitä, että keksin kanatarhan vierestä paikan missä voi minttu kasvaa ja levitä ihan yksin. Innostuin niin kovasti, että jopa kannoin kanatarhan viereen 6 laattaa ja tein "laatoituksen". Ja aijon maalata tarhan ovenkin jos meillä vaan on mitään maalia. Nyt on hurja draivi päällä.


Ja koska oli kauheasti virtaa, niin pelastin visatervalepän rungon ruohonleikkurivaurioilta kaivamalla sen tyvelle pyörylän. Siinä on sellainen ollut, mutta kun aina niitä pitäisi muistaa nyppiä tai kattaa ettei nurmikko alkaisi hiipiä. Jonkinverran katkoin juuria vaikka koitin olla varovainen, jos se nyt kuolee niin hemmetti kyllä syytän itseäni taas laiskuudestani. 
Istutin siihen tulikellukkaa (olipas sillä kummallinen nimi, piti oikein googlata että muistanko sen nimen nyt varmasti oikein...) ja mukulaleinikkiä kun sitä koitan levittää jokapaikkaan koska se on niin mukava kukkiessaan tähän aikaan milloin ei oikein mikään vielä kuki. Olen ostanut tuon visatervalepän Lepaalta noin 5v. sitten sellaisena 20cm tikkuna. Ne pienet puuntaimet on tosi halpoja, ja kasvaa ihan älyttömän nopeasti kun vaan pääsevät alkuun. Meillä maa ei edes ole tervalepälle mikään kauhean hyvä- kuiva hietamaa.

 Ja kuten kuvassa auringon paikasta voi päätellä niin aurinko alkoi jo laskea, kello oli siinä hiukan yli 22.00 ja en todellakaan jaksanut enää siivota yhtään työnjälkiä. Siellä ne onneksi odottaa taas kun innostus iskee...


torstai 15. toukokuuta 2014

Suopyöräilyä ja jyrsimistä

Kävin töiden jälkeen Mummalla syömässä riisipuuroa, soppaa, herkkupalaa ja mustikkapiirakkaa. Oli senverran tukeva päivällinen, että päätin rankaista itseäni ja koiria pyörälenkillä. Yleensä vaan tylsästi veivaan niiden kanssa noita hiekkateitä, mutta nyt aattelin kokeilla vähän sellasta extreme-reittiä. Tosin en kyllä aavistanut että se olis ollu ihan noin huonossa kunnossa...

Kahta mettäautotietä yhdistää sellainen talvitie, eli se on sellanen epämääräinen linja josta pääsee ajamaan traktorilla (tai maasturilla jos se tie on hyvässä kunnossa) läpi, ja pakkohan siitä oli sitten koittaa mennä pyörällä. Mullahan ei tietenkään ole mitään maastopyörää, ja muutenkin koirat mieluiten lenkitän ihan perusmummiskalla, senverran holtitonta on ajaa jalkajarruttomalla pyörällä koiran kanssa. Saatikka sitten jos niitä koiria on kaksi...

Oon käyny tuolla Raskun linjalla viimeksi kun maa oli jäässä, ja silloin siellä ei ollut ihan noin isoja vesimonttuja kuin nyt!!! Lisäksi siellä oli ajeltu jollain monttupyörän henkisellä värkillä pikkusen maata rullalle. Olin kuitenkin päättänyt ajaa siitä pyörällä, joten minähän ajoin! Pikkusen soijaa pukkas, ja oli täydellinen ihme etten edes kastellut kenkiä vaikka muutamassa kohdassa jouduin hyppimään kivillä kun koko tien leveydeltä oli vettä. Taas mua niin harmittaa ettei ollu kameraa, olis ollu senverran kuvaamisen arvoista toimintaa. Mutta niin vaan tuli koirille ja mulle sellanen 8km lenkki josta vajaa kaksi kilometriä kirjaimellisesti maastoajoa!


Otin töistä pikkujyrsimen lainaan, ja jyrsin sillä nurtsia sieltä täältä. Se on ehkä ihanin kone jonka olen tavannut. Ensin me hyljeksittiin sitä, pidettiin surkeana ja turhana, kuka nyt tuollaisella tirlittanjyrsimellä oikeasti edes tekee mitään töitä, mutta sitten tuli uus työntekijä joka keksi kokeilla nurkkaan yksinään hylättyä ja vuosien saatossa pölyttynyttä mini-konetta, ja se olikin ihan hirveen kätevä moneen paikkaan! 

Ollaan suurinpiirtein kilpaa lainattu tuota yhdenkäden jyrsintä jokainen vuorollaan kotiin, ja keksitty sillä töissä aina vaan uusia ja uusia käyttökohteita.


 Siihen sitten terassin viereen aattelin laittaa paikkoja yrteille. Muutenkin ihan täysin turha romunkeräyspaikka, niin vois sillä olla jotain järjellisempääkin käyttöä. 

Ollaan tohon isoon pönttöön kerätty sadevettä. Se oli tosi kätevä niinkauan kun hana toimi, senjälkeen erittäin epäkäytännöllinen. Meillä jäi tyhjäksi harmaavesikaivo senjälkeen kun liityttiin kunnalliseen viemäriin, ja tarkoituksena on ollu johtaa sadevettä ränneistä suoraan kaivoon niin sais ottaa kasteluvettä sieltä. Se vaan vaatis kaivon puhdistuksen, ja sen että joku ottais asiakseen. Ehkä sitten joskus. Mutta toi iso vesipömpeli sai nyt häädön metsästysmajalle, siellä on sorsien ruokintaviljaa muutenkin tollasissa pöntöissä, niin saa mennä sinne jonon jatkoksi.




Nämä mun laatikot ei ole ihan yhtä ihanat kuin kaikissa puutarhalehtien kuvissa, mutta kyllä ne on asiansa ajanut jo monenmonta vuotta. Pitäis vielä vaan kärrätä ne täyteen multaa, ja sitten tuoda töistä jämätaimia...Sain vaan pikkusen lämmetä ilma, katotaan nyt tuleeko ensviikolla niin lämmintä kuin on luvattu!
Jyrsin myös kanatarhan viertä, siihen olis tarkoitus tehdä myös hyötykasvipenkkiä. Siitä maa on vaan niin jyrkkää, että siihen on kans pakko saada jotain reunaa että mullan saa pysymään paikallaan.


Agrin täti on tajuttu laittaa onneks kerrankin mun lempparipensaan alennukseen! Loistoangervo on aivan ihana kukkiessaan. Vaikka mä en niinkuin periaatteessa ihan kauheesti tykkää angervoista kun joudun niitä julkisilla aikapaljon katsella, istuttaa ja hoitaa.
Ja jos joku ei oo vielä tajunnu, niin niksinurkassa tänään: Kun ottaa kuvan ostetuista taimista voi tarkastaa kuvista mitä on ostanu ja mikä varsinkin on kuollu...

Narsissi Rip Van Winkle näyttää ihan voikukalta! :)

Kun yrittää ottaa kasvikuvia, niin koiria hiukan KIINNOSTAA! Tälläsiä erinäköisiä mörköjä on kuvissa vaikka kuinka paljon.


tiistai 13. toukokuuta 2014

Iltakävelyllä

Oon lukenu että kanat tykkää mennä aikaisin nukkumaan. Mun kanat ei ole lukenut sitä, koska jos niillä on vaihtoehtona lähteä pihaan jaloittelemaan tai mennä nukkumaan niin ne kyllä tulevat orrelta alas ja lähtevät iltakierrokselle! Oikeastaan tuntuu ettei ne nuku oikein koskaan, muutama viikko sitten heräsin yöllä puolikolmen aikaan, ja mikäs muukaan ääni sieltä ulkoa kuului kuin kukon kiekuminen! 

Toinen kesäaikainen vakioääni on se, kun ajokoira haukkuu siilille seisontahaukkua. Pahimmillaan jopa kolme kertaa yössä on siili parkkeerannut kiroilemaan häkin viereen, ja haukku ei lopu ellei siiliä käy nostamassa pois. Yhden kerran mies hermostui viimekesänä niin että uhkasi tappaa siilit jotka vielä tulee koirien tarhalle, mutta onneksi sekin tajusi, että se, että herää joka yö ja käy keskellä yötä ulkona lähes alasti kuljettelemassa siilejä on parasta mitä kesäöisin voi tapahtua. 

Eilen illalla kymmenen aikaan oli vielä ihan sopiva ulkoilusää kanoille. Tiputkin uskalsi ensimmäistä kertaa ulos tarhasta. Niiden kuvaan saaminen oli kyllä aika hankalaa, koska ne olivat kanoiksikin melkoisen nopealiikkeisiä...

Kuka varasti mun söpöt ja pienet kananpoijat ja vaihtoi ne näihin kummajaisiin?!


 Ilta-auringon hehkussa...



 Suuri ja ihmeellinen maailma





Sain anopilta synttärilahjaksi multarahan lisäksi aikamoisen jalohortenssian. Ja ottopojan vanhemmilta pesäkuusen. Iskin ne sitten tuonne heinäkasaan. Kärräsin mullat kasvimaalaatikoista tähän penkin keskelle. Pakko tyhjentää laatikot että kasvihuoneen saa siirrettyä. Sitä on nyt suunniteltu kuukausikaupalla, joten kai se nyt pian vois jo tapahtua...  

Jos tässä ei kasva kasvi, niin ainakaan ei ole syynä se ettei ole tarpeeksi multaa! 

Ihana kevät. Mä niin nautin kun kuljen pihassa nenä maassa ja tutkin maata, kasvien silmuja, esiintyöntyviä lehtiä ja niiden värejä, ensimmäisiä kukkia, kaikkea. Mun paratiisini maan päällä.