sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Enimmäkseen valkoista



Syksyllä valkoinen on jotenkin paljon dramaattisempi väri kuin kesällä. 
Kesällä kova valo syö valkoista. 
Syksyllä kaikki on toisin. 
Ruskan värejä vastaan valkoinen on juuri niin puhdas, 
kirkas ja loistavan kaunis kuin valkoinen vain voi olla. 

Syksyllä kun tehdään töissä seuraavan kesän kesäkukkasuunnitelmia 
niin tulee herkästi valittu valkoisia kukkia vähän liikaakin, 
ja sitten kesällä ihmetellään miksi kaikki on niin väritöntä...




Lumikärhö availee vielä viimeisiä kukki ihan kuin odottaakseen ensilunta.


Kiinansipulit kurkottelevat kohti syksyistä aurinkoa.


Persilja ei taida ehtiä enää avata kukkia...

Kärhöjen siemenpallot on vekkuleita karvapörriäisiä.
Kuin enkelin siiven kosketuksia.








Syyskukista valkoiset syysleimut kukkivat kyllä meillä kaikista pisimpään!

Syysleimujen kukinta alkoi autotallin päädyssä eteläseinustalla elokuun alussa, 
ja muualla pihassa on varmaan juuri nyt parhaimmillaan. 
Ne kukkii joka vuosi pakkasiin asti. 

Olen jakanut niitä pitkin pihaa, 
ja pitäisi varmaan taas keväällä hiukan siirrellä uusiin paikkoihin. 
On ne vaan ihania!

Ekassa kuvassa toinen valkoisena kukkiva on joku syyshortenssia.






Vielä muutama kasvikuva kun niitä nyt on tullut otettua.

Kyllä rikkaruohokin voi olla kaunis!




Keijunkukan kukkaa


Punalehtiruusun kiulukoita ja kärhön lehtiä.


Melkein jo kuuraa kukassa tai kuurankukkia, mutta ei aivan...


Viikonloppu meni ihan vaakatasossa. Onneksi flunssa tuntuu hellittävän otettaan! Mulla on vielä huomennakin vapaapäivä, josko sitä huomenna pääsisi kasvimaalle kaivamaan loput perunat ja porkkanat ylös. Ja lehtikaalia olisi vielä pakastettavaksi asti.

Keräsin kotipihasta maissia kokonaista 2 tähkää joista Alli söi toisen! Kesäkurpitsat olivat myös ilmeisen herkullisia, koska Irja söi yhdestä kurpitsasta puolet. 
Myös kesäkurpitsan lehdet maistuivat koirille...muuten noi koirat on kai ihan normaaleja.

Ai niin, ja leikkasin tänään lampaiden sorkat kun vein niille sapuskaa. Se sujui harvinaisen helposti. Köytin lampaan koiranremmillä kiinni heinätelineeseen, painoin lampaan heinätelineeseen kiinni takapuolella, nostin jalan kuin paraskin ammattikengittäjä ja napsuttelin sorkan lyhemmäksi sekatööreillä. 
Olin hirmu tyytyväinen itseeni. Ja ihan hiestä märkä, senverran toipilas olen näköjään ettei paljon mitään ylimääräistä tarvi tehdä kun alkaa hikoilla kuin pieni possu.

Viikolle on luvattu kylmenevää, sioilla alkaa kai olla jo lähtölaskenta alkanut. En vielä halua hirveästi ajatella sitä, senverran ihania nasuja nuo ovat olleet.

Mitäs vielä, eikait sen suurempia. Mökille tekis mieli. 
Mukavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti!

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)