maanantai 9. marraskuuta 2015

Syötäväksi kasvatetut



Huomenna on sikojen teurastus. Teppo ja Tauno ovat olleet todella mukavia lemmikkejä, hyvin hupaisia kavereita, mutta siitä huolimatta en nyt ole kauhean surullinen.
En tiedä ketä se palvelisi jos itken täällä viikon etukäteen asiaa vaikkei edes itketä. nyyh nyyh..
Vähän sellainen välttämätön paha, järki on sanonut jo kauan ettei niitä enää voi pitää.

Kun on ollut surullinen kaikesta muusta niin jotenkin on vähän sellainen turta olo. Ei jaksa paljon sikoja itkeä kun on eilen taas itketty kaipuuta lapseen ja kaipuuta isään johon nyt haluaisin tutustua paremmin kuin silloin isän eläessä. Perus-isänpäiväolotila.






En kyllä ole enää sikoja rapsutellut. Siinä menee raja. Pitää alkaa hyvissäajoin irtaantumaan, alkaa ajatella niitä kävelevinä kinkkuna eikä lemmikkinä. Mika taas päinvastoin on viettänyt niiden kanssa nyt enemmänkin aikaa. Toiset pystyy ja toiset ei.

Kauhean vähän niistä on tässä viimeisten kuukausien aikana tullut otettua kuvia, samoin kanoista. Jotenkin on tuntunut että siat on jo kuvattu ihan joka kulmasta. Ja toisaalta kun niiden aitauksen viereenkin menee niin ne tulevat heti kerjäämään ruokaa, rapsutusta ja seuraa.
Niitä on hankalaa kuvata niin että ne tekisivät jotain muuta kuin syövät!

Kiitos Teppo ja Tauno, olette olleet mahtavia lemmikkejä. Melkein parempia ja hauskempia kuin koirat. Valitettavasti yhteinen aikamme on päättymässä.
Onhan se surullista, teitä katsellessa on aina tullut hyvälle tuulelle. Sika on sellainen ikuinen optimisti ja hauska klovni.

Näissä tunnelmissa olin viimesyksynä sikoja hyvästellessä. Kun luin tuon tekstin niin oikeastaan alkoi tuntua siltä, että kyllä voi olla että illalla joutuu vielä hiukan itkua tihrustaa kun sikoja käy ruokkimassa...
http://taajamafarmari.blogspot.fi/2014/10/sikojen-viimeinen-ilta.html





8 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa pojille :) Munkin sian teurastuspäivä on vasta edessä, mutta kävin eilen auttamassa ystävättäreni Sissi-ruhtinatar-sian teurastuksessa. Hienosti se meni. Ja terkut sinne itkuihin täältä osittain samoista kyynelistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä että kun se koko show lihojen käsittelystä asti on nyt ohi niin suurimpana mielessä on helpotus.
      Ja sellanen outo olo että kylläpäs nyt onkin helppoa kun ei sikoja enää ole, vaikka en niiden hoitoa mitenkään kauhean vaivalloisena pidä. Vesihuolto on tavallaan vähän hankalaa kun ne kokoajan sotkee ja kaataa sen vesisaavinsa.

      Itku on tavallaan hyväksi. Kokoaikaa ei tarvitse olla iloinen. Itku ei onneksi hallitse mun elämää, annan sen tulla ja sitten niistetään nenä ja jatketaan elämässä eteenpäin. Tunteiden tukahduttamisesta ei seuraa mitään hyvää. Antaa itkun ja naurun tulla kun ne ovat tullakseen.

      Poista
  2. Onhan noita kavereita ollut kiva seurailla ja söpöjäkin ne on. Hyvää matkaa possuset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ensikesänä saadaan edes lähes yhtä kivat possut!

      Poista
  3. Järki sanoo sitä ja tunne tätä. Ihailen sun asennetta. Mä olen sen verran raukkis, että ei onnistuisi minulta. Täytyisi tehdä jonku kanssa vaihtarit. Sikapossut naapurille ja mullivasikka meidän pakkaseen tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mussa on varmaan vähän sellaista farmari-henkeä. Vuodet jyrsijäkasvattaja jättää ihmiseen tietynlaisen jäljen- eläimistä luopuminen tulee helpommaksi kun sitä käy läpi jatkuvasti.

      Tollanen "ristiinkasvatus" olis ihan järkevääkin.

      Poista
  4. Hyvä asenne sinulla! Tsemppiä teurastuspäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt hyvästä tiedä, mutta pakkohan siihen sikojen lähtöön on etukäteen asennoitua jos sillä periaatteella ne on jo otettukkin.

      Teurastus meni kaikenkaikkiaan hyvin. Ei voi kun antaa ison kiitoksen tuolle isännälle joka suurimman työn sen eteen teki. Mä olen vaan ruokkinut sikoja, se hoiti sen.

      Taitais jäädä teurastamatta jos mun pitäis se itse hoitaa...

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)