Sika ei kylve. Aikainen tipu madon nappaa.

Moi, me ollaan aika pieniä!

Meillä on kuoriutunut viikon aikana 4 tipua, mutta en ole saanut otettua niistä yhtään kuvaa kun olen muka ollut niin kiireinen. Tai on satanut. Hyvät tekosyyt kaikkeen.

Näissä kuvissa näkyy se mitä mun pitää tänään tehdä. Nimittäin verkottaa kanojen tarhan alaosa tiheäsilmäisemmällä verkolla. Tiput menee tuosta verkosta läpi niin että heilahtaa, ja vaihtoehtoisesti joko kanat tai koirat on pakko pitää sisällä. Kummatkin ovat olleet erityisen huonotuulisia asian johdosta.

On suorastaan liikuttavaa katsoa kuinka kanaemot paimentavat poikasia ja opettavat niitä kanoiksi.
Pienet seuraavat kokoajan hyvin tarkkana kun emot kaivavat maata ja innoissaan jo nokkivat matoja.

Emot kyllä tarjoavat poikasille matoja, ja sitten saattavat hetkenpäästä ottaa madon pois niiltä ja syödä sen itse. Reilua.

Tässä näkyy miten äärimmäisen pieniä tiput ensimmäisinä elinpäivinä ovat!

 Voi että on ollut ihanaa taas seurata tipuja. Ja sitä miten mahtavasti muut kanat poikasiin suhtautuvat. Kukkokin vaan hiukan väistelee kun tiput kuhisevat jaloissa.

Ulkoilu on näin pienille vaarallista, ne saattavat hukkua kohtuullisen pieneenkin vesiastiaa mutta silti mielestäni se on kananpoikasille paras maailma. 

Siat on ihan hätää kärsimässä hyttysten kanssa! Voi että kun ne tajuaisivat mennä rapakkoon pyörimään niin saisivat mudasta hiukan suojaa mutta kun ei! 

Pitääköhän mun mennä näyttämään sille mallia vai mitä tässä nyt tekisi?! 

Hieroa niihin mutaa?

Taunoa on pistänyt niin paljon hyttyset että sen iho on ihan täynnä paukamia. 

Sen silmänympäryksetkin on ihan turvoksissa. :( 

Olen laittanut niille hyttysmyrkkyä, mutta pitäisi kai olla jotain vahvempaa ainetta.

Tuli tässä kirjoittaessa mieleen että jos valkosipulimurskaa sekottaisi ruokaöljyyn, 

muistaakseni joskus hevosille laitettiin tälläistä pintamarinadia kun oikein oli paarmoja ja mäkäräisiä.

Rapakkoja olis, vaikka molemmille omat mutta kun ei! 

Anteeksi, löytyisikö teiltä arvon kauppias ohjekirjaa sialleni miten ihoa saisi suojattua?

Kanat, vesiaihe ja lempikasvit. Kuvavaroitus.

Puhutaanko pihan ongelmakohdasta? 

Aloitetaan helposta, mietitään vaan kasveja.

Osaako joku sanoa ihan lonkalta yhden lempikasvin? Mä olen eilisestä asti miettinyt mitkä on mun lempikasvit, koska päätin laittaa takapihan nyt yllättäin tyhjäksi jääneeseen kohtaan lempikasvini. Siitä se ongelma sitten alkoikin, koska en tiedä mitä ne ovat!

Tänään lempikasvejani ovat olleet seuraavat: Punalehtinen koristeomenapuu `Makamik` ja koiranputki. Ne sopivat siihen aika huonosti.

Etupihalla tykkään erityisen kovasti tästä näkymästä. Mutta kun tuo uusi paikka on postimerkin kokoinen, eikä siihen oikein mahdu montaa kasvia en kai voi kokonaan tätäkään maisemaa kopioida.

Yksi ehdoton lempparini kasvien saralla on siperiankurjenmiekka. Mulla on niitä useita eri värejä. Mikä niistä sitten olisi se kaikista kaunein?! Valkoinen, vaaleanharmaa, sininen, vaaleansininen, tummansininen, intensiivisen sininen? Ja toisaalta onko sillä mitään väliä, kun niiden kukinta kestää viikon ja lopunaikaa kasvi on ihana heinätupsu. Todennäköisesti siperialainen on yksi "kovasta kolmikosta" mikä siihen päätyy.

Toiset lempparini ruohosipuli ja raparperi eivät oikein sovi kys. paikkaan, raparperia mulla kasvaa pihassa kahdeksassa kohdassa joten sitä ei ole ihan pakko laittaa paikkaa jossa se on liian iso. Ja ruohosipuli liian varjossa.

Valkoinen pikkusydän taitaa lunastaa yhden lempparin tittelin. 

Montako mulla nyt on, valk.pikkusydän, jotain tummaa, joku siperiankurjenmiekka ja ehkä jotain keltaista heinää. 

Mä en tiedä uskallanko laittaa kuvaa paikasta jonka otin eilen illalla. Siinä se paikka näkyy koko kamaluudessaan... 

Ongelmana on siis se, että kanat kaivavat vesialtaaseen multaa ja katteena ollutta olkea. 

Siellä lilluu jatkuvasti näistä kahdesta ja vedestä muodostuva ihana puuro. Vaikka olenkin ahkera (kröhöm) altaan tyhjentäjä ja siivoaja, niin allas on aika enemmän tai vähemmän kauheassa kunnossa. Pumppua siihen ei ole edes uskaltanut ajatella.

Olin jo aikeissa siirtää altaan kokonaan pois, mutta kun siinä käy mehiläiset ja pikkulinnutkin juomassa. Sniif. 

Altaassa uiskelteleva asia on ollut koirille merkkinä kun allas on ollut tyhjä etteivät ne juoksisi siihen ja katkaisi jalkojaan...

Köynnöstuetkin olen taitavasti osannut laittanut vinoon. Ei ihan helppoa sekään.

Jostain syystä tämä ei ihan vastaa sitä näkymää jonka haluaisin nähdä ensimmäisenä kun tulen ulos, ja jota saa ihastella terassilta.

Kasvit tulisi tuohon korotettuun osaan. Köynnöstukiin laitan ruusupapuja, toisessa niitä onkin jo.

Pakko on siis koittaa laittaa altaan ympärille kiviä tai jotain muuta mitä kanat ei saa kaivettua ylös, nimittäin nykyisellään allas ei ihan vastaa ajatusta ihanasta hetkestä hellepäivänä veden kimmeltäessä ja suihkulähteen solistessa. 

Kaikki hyvät ja lähes ilmaiset neuvot olisivat nyt todella tarpeen.

Kasvun ja elpymisen ihmeet

Aloitetaan sioista niin ne joita ei epämääräisen kasvimaan hyvin epäammattimainen hoito kiinnosta niin voivat skipata sen kokonaan.

Siat siis tulivat tiistaina, ja edelleen keskiviikkona Teppo oli ihan "epäsikamainen". Aamulla kävin heittämässä niille ruokaa ennen töihin lähtöä, ja kun illalla kävin katsomassa niin ruokaa ei oltu syöty ollenkaan. Myöskin Tauno makasi vaan pahnoilla.

Todettiin, että NYT sikoja on pakko jotenkin alkaa elvyttämään tai huonosti käy. Mitäpä muuta sitä kuin hunajaa. Hunajahan on käytännössä sokeria, ja sitä voi käyttää mm. energiajuomana joten ajattelin kokeilla ensin laittaa hunajaa ihan vaan lusikalla suuhun ja jos se ei auta niin sitten liottaa sitä veteen ja laittaa ruiskulla suuhun. Olen antanut hunajavettä koirillekkin jos ne ovat esim. ripulin aikana olleet huonovointisen oloisia.
En tiedä onko se mitenkään tieteellisesti todistettua, mutta ainakin ne ovat toipuneet joko hoidon takia tai siitä huolimatta.

Siispä makaavan sian viereen koppiin hunajapurkin ja pienen kauhan kanssa ja ihan vaan kylmän viileästi tungin hunajaa molemmille suoraan suuhun. Ensimmäisellä lusikalla ne vähän vastustelivat mutta toisen ottivat ihan hyvin ja alkoivat imeskellä ja nuoleskella hunajaa jota oli vähän pikkuisen muuallakin kuin siellä suussa...

Lähdin hakemaan sioille sisältä vettä, ja kun tulin takaisin molemmat oli pystyssä ja söi niitä aamuisia ruokia! Ihmeparantuminen!

Tämän jälkeen siat ovat olleet ihan pirteitä pikkupossuja. Tottakai niitä väsyttää vielä, onhan paikanvaihdos aika radikaali turvallisesta ja tutusta sikalasta ulos (meinasin kirjoittaa ulos pakkaseen mutta ei kai nyt ihan sentään...) jossa kaikki on toisin. Ollaan koitettu käydä niiden kanssa useamman kerran päivässä juttelemassa ja silittelemässä niitä että ne kokisivat olonsa turvalliseksi kun alku oli vähän hankala.

Äsken annoin pojille aamuruokaa joka maittoi oikein hyvin, molemmat tuli kopista ulos ja vähän tonkivat maatakin. Eilen nassutettiin viinirypäleitä kovin iloisena. Kyllä se nyt varmaan tästä.

Tepolla meni stressireaktion jälkeen korvat ihan tummanpunaiseksi, kai se olisi ollut nyt sitä stressilihaa mutta nyt aamulla oli punoituskin alkanut vaaleta.

Pitää vaan toivoa etteivät taas lähde juhannusheilan hakuun!

Kesä ja hyttyset...yäk!

Hyvää Juhannusta kaikille jotka lopettavat tähän. 

Mutta katsokaa vielä miten ihmeellinen on voikukan siemen!

Ja sitten kasvimaan pariin! Nyt on töissä vihdoin saatu kaikki hyötykasvit maahan, ja keräsin sieltä niin paljon kuin autoon sopi kotiintuomista. Enemmänkin olisin ottanut jos olisi mahtunut, mm. ulkotomaatit eivät mahtuneet ollenkaan tähän kuormaan. Mietinkin että jos en muuta tekemistä Juhannukseksi keksi niin ainahan voin käydä ne hakemassa sieltä...

Taimia jää töissä aina, niitä on ihan pakko koulia yli tarpeen jos osa ei onnistu, sitten niitä pitää purkittaa yli tarpeen jos osa ei onnistu ja sitten kun ne on kokonaan ylimääräisiä mun tulee kasveja kamala surku enkä millään raaskisi heittää niitä kompostiin.
Olen muutamana vuotena laittanut jämätaimia  saa ottaa -kyltin alle jakoon, kyllä ihminen on tyytyväinen kun se saa jotain oli se sitten tarpeellista tai ei...

Istuttelin kaalien väliin mukulaselleriä, ruotiselleriä, kesäkurpitsat, mandoldia, persiljaa, purjoja, kylvin vähän lisää herneitä, papuja, kukkia jne.
Maissit ja tomaatit tosiaan vielä jäivät kyydistä kun kertakaikkiaan en saanut niitä mahtumaan autoon. Autossa muuten haisi aika jännittävältä kun siellä oli noin 60 taimea selleriä!!!

Tein myös suuria havaintoja kuten se mikä haisee tillille oletettavasti on tilliä! Kun rivit risteilevät pellossa miten sattuu niin hyvä idea tosiaan voisi olla edes merkitä missä se rivi menee...Jatkossa olen toivottavasti tämänkin suhteen hiukan viisaampi. Sen jälkeen ei enää ole ongelmaa kun paikallistaa missä se oikea kasvi kasvaa, sitten voikin heittää vaan katetta päälle ja antaa katteen peittää rikkaruohot.

Aikaisemmin taimina laitettuja kehäkukkia, purjoja, kaaleja ja taustalla eilen istutettuja kesäkurpitsoja.

Mulla ei ole vissiin itänyt yhtään kurpitsan siementä, tai ainakaan en taimia löytänyt mistään. Tosin kasvihuoneessa on vielä aikalailla kaikenlaista taimea joten saattaa ne jossain muiden alla olla, toivo ei ole vielä kokonaan menetetty..

Noh, kesäkurpitsoja on senkin edestä, eiköhän 15 taimella kahden perheen talous pysy kurpitsassa kun toinen ei edes syö kesäkurpitsaa...Onneksi sitä voi pakastaa!

 Nyt sitten vaan saakin aloittaa sen armottoman katteenajon. Velipojan kottikärryt on vaan harvinaisen huonot, pitäisi melkein laittaa mönkkärin perään kärry ja kuskata sillä niin säästäisi ennenkaikkea omia hermojaan. Hevoset lähti viikko sitten, mutta onneksi niiltä on jäänyt vielä perintönä heinää. Lisäksi töistä pitää kai tuoda ruohosilppua.

Sipulit ja härkäpavut on kiitollisia kun oikeasti näkee missä ne kasvaa!

Jonkinverran mulla on vielä taimia istutettavana kotiin, yrttejä erityisesti ei kyllä viitsi lähteä hakemaan muuta kuin omalta takapihalta! Lisäksi basilikaa olen pitänyt kasvihuoneessa, muualla se ei oikein meillä tahdo kasvaa.

Siispä juhannusprojektina olisi istuttaa loput kasvit maahan että näkisi vieläkö tänne voi jotain tuoda lisää. Olen yleensä ollut aika hyvä keksimään hylätyille taimirassukoille jonkun nurkan jostain, ainahan sitä voi viritellä lisää lavakauluksia...Että sellaista juhannusta meillä.

Oon aika vähän ostanut juhannukseksi ruokaa, meitä on kutsuttu moneen eri paikkaan grillaamaan ja kuulema ei mitään tarvi viedä mukana. Halvaksi tulee kun on kotona, käy muilla syömässä, kaivaa pakastinta, ehkä saa kalan tai pari. Hyvää Juhannusta jokaiselle omien projektienne parissa. Oli se sitten pihan kaivelemista, mökkeilemistä tai ihan jotain muuta,

Sikojen dramaattinen päivä

Nyt on sitten sikakin karannut. Aika ironista, kun juteltiin Sikafarmarin kanssa miten sika ei oikeastaan voi karata kun pelkää niin paljon sähköä ellei kaiva itseään ali. Ei puhuttu ollenkaan siitä, että typerä puutarhuri voi kaivaa maata niin että sika pääsee yli puolenvälin ihan vaan kävelemään langan alta ja saa sitten selkään sähköiskun jolloin se todennäköisesti ryntää eteenpäin.

Että miksi mä sitten olin lapioinut maata siitä aidanalta? No siksi kun en ensinnäkään muistanut kuinka pieniä siat on. Se olis ollu ihan hyväkin toimenpide jos siat olisivat olleet samankokoisia kuin Kyllikki ja Kerttu syksyllä, mutta tälläiset jotka muistuttavat virtahevon siaan labradorinnoutajaa mahtuvat huomattavasti pienemmästä raosta. Ajattelin vaan etteivät ruohot osu ihan heti lankaan kun vähän lapioi maata pois...

Sika yli aidan...

Ensin Töpseli-Teppo pelkäsi kuljetusta niin että oli ihan stressaantunut jo siitä, ja nyt se oli vielä "karannut" tai ainakin joutunut ulos tarhasta ja mennyt nukkumaan tarhan vieressä olleiden olkipaalien väliin ja Mika sen joutui sieltä kantamaan takaisin aitaukseen. Teppo oli sen näköinen toimenpiteen jälkeen että mihin helvettiin me ollaan jouduttu.

Se makasi kopin takana silmät kiinni, vaikka velipoika Tauno koitti sitä tökkiä ylös. Sitten Taunokin meni viereen makaamaan. Koitin rapsutella Teppoa ja sanoa sille että kyllä tämä vielä iloksi muuttuu.
Alettiin jo hiukan huolestua kun ne ei menneet ollenkaan mökkiin makaamaan vaan makasivat siellä kylmässä ja märässä maassa. Koitin houkutella niitä lämmitetyllä leivällä koppiin, mutta Teppo vaan makasi itsepintaisesti.

Puoliksi kannoin ja työnsin sitä eteenpäin, ja sain sen kammettua koppiin. Kyllä sen jalat kantoivat ettei se nyt niin loppu ollut, mutta varmaan joku aika kova stressireaktio oli päällä. Kopissa se mönki helpottuneen oloisena olkien alle, ja Tauno alkoi innokkaasti syömään niitä leipiä.

Huh huh. Aikamoinen alku.

Kaikenlisäksi kanatkin olivat karaneet sillävälin kun oltiin sikoja hakemassa ja Ottopoika oli ne paimentanut pyörätieltä pihaan. Kanalan ovi oli vissiin huonosti kiinni ja auennut, takapihalta kanat eivät lähde mihinkään mutta etupihassa ne ei juuri koskaan ole olleet vapaana.

Poika saa kyllä huomenna käydä katsomassa päivällä onko siat pysyneet tallella!

Kettutaulu ja arvonnan voittaja

Arkistointilaatikko + muutama sivu vanhaa satukirjaa = kettutaulu.

Liimasin laatikon pohjaan kiinni pari kuvaa, ja leikkasin koristeeksi ohuen ohutta puulistaa.

Hiukan harmittaa että leikkasin ja liimasin ensin nuo lehdet, kun mielestäni pöllön siivestä lähtevä juova on mukavan näköinen. Samaa teemaa olisi voinut jatkaa toisellekkin puolelle jos olisi hiukan enemmän ajatellut...

Laitoin vielä vasemmalle puolelle pari linnunpönttöä ja talvikuvaan puiden oksille pieniä kirkkaita siemenhelmiä "jäähileeksi".

Ajatus oli että annan taulun jollekkin lapselle, mutta siitä tuli sittenkin niin kiva että ripustin sen olohuoneen seinälle.

Mulla on vielä toinenkin tuollainen tyhjä laatikko, voisi siitäkin tehdä vielä taulun. 

Sopii hyvin aiheeseen, kun nähtiin eilen mökkitiellä aivan pieni ketunpoikanen. Siinä se hetken tiellä hölmöili ja hyppäsi sitten takaisin metsään. 

Hiekkakuopalla kilometrin päässä mökiltä oli karhun jäljet. 

Näköhavaintoja nalleista tehtiin sitten Ähtärin eläinpuistossa.

Blogiarvonta on suoritettu, ja voittoarpa suosi Ansa-Mariaa. Kiitos kaikille kiinnostuksesta, 

huikea määrä oli osallistujia ja blogiin tuli vielä monta uutta lukijaa. Toivottavasti viihdytte.

Nyt mulle tuli kauhea ongelma kun en ole ihan varma ketkä lukijoista on ne lukijat nro. 70 ja 80 kun uusia lukijoita on niin monta! Haluaisin lähettää teillekkin pikkupaketit.

Onko "lukijakuvat" ja profiilit aikajärjestyksessä niin että tuorein on listassa ensimmäisenä?

 Haluan antaa teille jonkun yllärin, mutta kivittääkö joku mut jos lähetänkin sen väärälle ihmiselle? Tottakai haluaisin lähettää jonkun yllärin kaikille blogin lukijoille, mutta siihen ei taida mun askarteluvarastot riittää.

Auttakaa nyt mua typerystä.