Avoimet puutarhat- tapahtuma järjestetään vuosittain, kuka tahansa voi avata pihansa ja porttinsa yhden päivän ajaksi ja toivottaa kävijät tervetulleiksi tutustumaan omiin takapihoihinsa ja salaisiin maailmoihin. Tykkään.
Avoimien puutarhojen nettisivuilta löytyy tapahtumaan osallistuvat puutarhat.
Päätin että tänä vuonna lähden johonkin uuteen suuntaan, ja koska Rauma-Pori akselilla oli paljon pihoja niin sain kaverinkin houkuteltua mukaan. Mökiltä matkaa ei tullut kuin vaivaiset 150km, ei juuri mitään kun pääsee näkemään miten joku muu on istuttanut samat kasvit kuin itse.
Käytiin melko kattava setti: taimimyymälä jossa näyteistutukset, 2 yksityispihaa, yksi julkinen kohde sekä siirtolapuutarha missä avoinna oli 13 pihaa. Ei kylläkään jaksettu kiertää niitä kaikkia vaan 6 riitti sitä laatua.
Rauman Seminaarin puutarhassa oli näytealueet hyötykasveille sekä kesäkukille. Halusin työni takia katsomaan niitä, jos saisi jotain ideaa mitä voisi itse toteuttaa Jokilaaksossa.
Siinä mielessä paikka ei kyllä antanut mitään uutta, paitsi sen toteamuksen että "kyllä meillä on paljon paremmat näytealueet!" Toisaalta, ei sekään huono huomio ole.
Osa rakennuksista oli vanhoja ja tietenkin tosi hienoja, ja päästiin käymään sisätiloissa puutarhaosastolla joissa oli kasvihuoneen ja viherhuoneen yhdistelmä. Viherhuoneessa oli tosi kivoja viherkasveja! Erityisesti hirvensarvisaniainen oli oikeasti ihan hirven sarvien näköinen kalloineen kaikkineen, nyt ensimmäistä kertaa ymmärrän kunnolla sen nimen.
Tästä suunnattiinkin Helistön siirtolapuutarha-alueelle. Alue oli vähän erinäköinen kuin ne mitä olen aitojen takaa aikaisemmin kurkistellut siirtolapuutarhoja. Tontit olivat ehkä jopa yllättävän suuria, samoin mökit. Päästiin käymään jopa kahdessa mökissä sisällä! Upeita pikkukoteja, joissa oli 35neliössä ihan kaikki mitä elämiseen tarvitsee saunoineen kaikkineen. Mini-omakotitaloja. Käytännössä samanlaisia oli viimevuonna pari Asuntomessuilla.
Ja taas tuli mieleen, että jos me joskus muutetaan kokonaan mökille haluan että sinne otetaan joku suunnittelija suunnittelemaan miten kaikki toiminnot on järkevää sijoittaa. Ettei tarvitse moneen kertaan remontoida tai vastaavasti elää loppuelämä epäkätevän kodin kanssa. Pientä pintaremonttia voi tehdä omatoimisestikin, mutta kun elää yli 150neliön talossa ei ehkä pysty täysin tällä koulutuksella ajattelemaan miten mikäkin toiminto olisi järkevää sijoittaa.
Pieneenkin pihaan saa hienosti kaikki toiminnot sekä yllättävänkin isoja kasvimaita!
Pääsääntöisesti pihat olivat aika pitkälle tehty samalla kaavalla, kuudennen jälkeen alkoi tuntua että eiköhän nämä nyt ole nähty. Tietynlaisille ihmistyypille siirtolapuutarhamökki on varmasti ihana vaihtoehto. Itseäni en ehkä sellaisessa niin näe, haluan erakoitua rauhassa...
Yksityispiha Raumalla jossa käytiin oli kuin karkki. Ihana huvilatyyppinen talo, ja puutarha tuki täydellisesti taloa. Paljon kasveja, yllättäviäkin yhdistelmiä ja ihan huikea hyötyalue! Miten lehtikaalit kertakaikkiaan voi olla tähän aikaan vuodesta noin valtavia?! Kysyy epätietoinen Nurmosta.
Tämän jälkeen suunnistettiin Poria kohti. Arvottiin useampaan kertaan muutaman kohteen välillä, ja päädyttiin käymään kohteessa jossa oli "peruspihan" lisäksi japani-henkinen osa. Piha oli ehkä kasviharrastajalle vähän pettymys. Tai sitten olen käynyt vastaavissa missä on myös upeasti käytetty kasveja. Toisaalta oli myös käyty jo niin monta pihaa että ehkä ähky oli jo vähän päässyt iskemään. Ei liikaa yhtenä päivänä pihajuttujakaan...
Kiviaidat sensijaan oli hienoja! Ja luontoa oli kyllä hienosti hyödynnetty.
Viimeinen kohde oli Taimi Moisio. Olen siellä käynyt useampia kertoja koska se sijaitsee aika lähellä mummolaani. Tai sitä mikä oli mummola, mummo kuoli toukokuussa joten enää ei ole kuin muistot.
Näytealueet ovat olleet tosi upeita, ja taas ajattelin että täältä varmasti löytyy uusia ideoita töihin. Ei löytynyt, ja olin jopa vähän järkyttynyt näytealueiden hoidon tilasta. Mielestäni jos näytealueita mainostetaan niin pitäisi niiden olla edes jonkun näköisiä. Edes kerran kesässä revitty ohdakkeet pois, ja viimekesäiset talventörröttäjät siivottu pois.
Tiedän että näytealueiden kunnossapito on todella työlästä, tiedän todellakin! Mutta olisimme voineet paljon mielummin käydä pari yksityispihaa kuin myymälän jos olisin tiennyt istutusten tilan.
Ja hyvä huomio oli, että nimilappujen puute todellakin häiritsee! Lupaan ja vannon että heti kun menen töihin käyn kaikki nimilaput läpi. Näin nimittäin yhden kivan kuunliljan, ja nyt sitten vaan arpomaan mikä se voisi olla koska sen haluan!
Kiva kesälomareissu tuli tehtyä. Ajeltiin ihania pikkuteitä, ei voi kuin sanoa että Suomi on kaunis maa. Ihania taloja, ihania pihapiirejä ja kauniita maisemia.
Ja nähtiin se paljon puhuttu Suviseurojen leirintäalue. Käsittämätön näky kertakaikkiaan! Sieltä olisi saanut kuulemma ilmaista ruokaa, melkein harmittaa että vaan ajeltiin ohi eikä haettu soppaa.
Näillä eväillä sitten ensivuoteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)